Mitä pellossa todella tapahtuu kipsikäsittelyn jälkeen ja kuinka syvälle vaikutukset ulottuvat? Tätä tarkasteltiin kahden kasvukauden ajan Raisionjoen valuma-alueella Raatikaisen tilalla toteutetussa pilotissa vuosina 2024–2025.
Seurannassa yhdistettiin maaperämittaukset, vesinäytteet, jatkuvatoiminen vedenlaadun seuranta sekä sää- ja viljelydata samaan kokonaisuuteen. Mittaukset ulottuivat pintamaasta metrin syvyyteen, mikä mahdollisti kipsin vaikutuksen etenemisen seuraamisen maaprofiilissa.
Pilotti toteutettiin viljelijälähtöisesti yhdessä EVK:n, UTU:n tutkijan ja Datasensen kesken. Koeasetelmassa tarkasteltiin tehollista sadetta ja pellon hydrologiaa sekä niiden vaikutusta kipsin toimintaan. Toteutus oli viljelijälähtöinen, ja tavoitteena oli tuottaa käytännön tietoa pellon vesitaloudesta ja ravinnekäyttäytymisestä.
Maassa kipsin vaikutusta seurattiin liuenneen sulfaatin avulla
Kipsin mukana tuleva sulfaatti toimii herkkänä indikaattorina vaikutuksen etenemiselle maaperässä ja salaojavedessä. Jatkuvatoimiset maaprofiilimittaukset (0–100 cm) osoittivat vaikutuksen etenevän vaiheittain maaperän rakennetta noudattaen. Koelohkolla kipsikäsittely tehtiin 24.9.24. Ajankohta näkyy kuvassa punaisella katkoviivalla.
Kuva esittää sulfaattisignaalin etenemistä maaprofiilissa ja osoittaa, että kipsikäsittelyn vaikutus etenee vaiheittain alaspäin maaperässä. Muutos on selvästi kytköksissä sademääriin sekä maakerrosten rakenteeseen ja tiiviyteen. Ennen kipsikäsittelyä sähkönjohtavuuden (EC) profiili on melko vakaa: korkeimmat arvot sijoittuvat muokkauskerroksen alapuolelle noin 20–30 cm syvyyteen, kun taas syvemmissä kerroksissa arvot ovat selvästi alhaisempia. Baseline-jaksojen aikana havaittu vaihtelu heijastaa pääosin normaalia kosteuden ja sääolosuhteiden vaihtelua.
Katso tarkempi kuvaus loppuraportista sivut 8-9: http://www.farmiaisti.fi/wp-content/uploads/2026/04/Kipsi25tulokset-Fi1.65.pdf
Kipsikäsittelyn vaikutus näkyi sekä maaperässä että valumavedessä
Mittaukset osoittivat, että kipsikäsittely vähensi ravinne- ja kiintoainevalumia ja että vaikutusten havaitsemiseen kehitetty mittausjärjestely toimi hyvin näissä olosuhteissa. Vaikutus eteni maaperässä hallitusti veden liikkeen ohjaamana.
Jatkuvatoiminen vedenlaadun seuranta osoitti, että salaojaveden laadun muutokset olivat tapahtumapohjaisia. Selvästi kohonnut sameus rajoittui harvoihin, voimakkaisiin valuntatilanteisiin alkutalvella.
Maaperämittausten, vesinäytteiden ja jatkuvatoimisen seurannan yhdistäminen tuotti johdonmukaisen kokonaiskuvan pellolla tapahtuvista prosesseista.
Mittaaminen ja reaaliaikainen näkymä pellon olosuhteisiin auttoivat päätöksenteossa
Viljelijälähtöinen toteutus osoitti, että mittausjärjestely tuottaa paitsi tutkimuksellisesti relevanttia tietoa myös käytännön hyötyä: se paransi ymmärrystä lohkojen vesi- ja ravinnetasapainosta ja tarjosi reaaliaikaista tukea peltotöiden ajoittamiseen.
Lue lisää kipsikokeen loppuraportista (PDF)