Mitä pinnankorkeusmittaus on?

Pinnankorkeusmittaus tarkoittaa veden, lietteen tai muun materiaalin pinnan tason seurantaa säiliössä, siilossa, kaivossa tai luonnonvaraisessa kohteessa. Se on yksinkertainen mutta hyödyllinen mitta, jonka avulla voidaan seurata prosessien tilaa, optimoida logistiikkaa ja tehdä oikea-aikaisia päätöksiä. Nykyaikainen IoT-teknologiaan perustuva pinnankorkeusanturi on edullinen ja luotettava ratkaisu. Mittaus voidaan toteuttaa useilla eri teknologioilla, joihin pureudutaan tarkemmin myöhemmin tässä artikkelissa.

Käyttökohteita

  • Lietealtaat ja rehusäiliöt
  • Polttoainesäiliöt
  • Siilot, kompostit ja aumat biotalouden prosesseissa
  • Salaojakaivot, pumppaamot ja sadevesialtaat
  • Pohjaveden pinnankorkeuden mittaus ja vaihtelut pohjavesialueilla
  • Happamien sulfaattimaiden veden pinnan ja valumien tarkkailu
  • Kastelualtaiden, kaivojen tai juottoaltaiden veden riittävyys
  • Vedenpinnan valvonta tulvariski kohteissa

Miksi pinnankorkeusmittaus on hyödyllistä?

Ilman mittausta joudutaan usein turvautumaan silmämääräisiin arvioihin tai kode on kaukana ja tilanne muistin varassa. Tämä voi johtaa ylimääräisiin ajoihin, kapasiteetin yllättävään loppumiseen tai jopa ympäristö- ja turvallisuusriskeihin.

Hyötynäkökulmia

  • Parempi prosessien hallinta ja logistiikan suunnittelu
  • Turhien käyntien ja ylimääräisten ajojen vähentäminen
  • Kapasiteetin loppumisen tai ylivuotojen ennakointi
  • Turvallisuuden lisääminen (vuotovahingot, kaivon ylivuodot)
  • Veden, polttoaineen ja muiden resurrssien riittävyys kriittisellä hetkellä
  • Vesiensuojelun ja ympäristön seurannan parantaminen
  • Varkauden tai vuodon havaitseminen esim. öljysäiliöissä

Pinnankorkeuden mittaus käytännössä

Pinnankorkeusanturi tyypit ja teknologiat

Pinnankorkeussensori voi olla optinen, ultraääni, tutka, paine, kapasitiivinen tai mekaaninen

  • Optiset anturit – tunnistavat nesteen kosketuksesta tai valon heijastuksesta. Sopivat pieniin säiliöihin. Tarkkuus: millimetriluokka, mutta herkkiä likaantumiselle.
  • Ultraäänianturit – mittaavat etäisyyden pinnan ja anturin välillä ääniaallon avulla. Toimivat useimmille nesteille. Tarkkuus: ±5–10 mm.
  • Tutka-anturit – käyttävät mikroaaltoja pinnan mittaamiseen ja toimivat vaativissa olosuhteissa, joissa on vaahtoa, pölyä tai korkeita lämpötiloja. Useita eri teho ja mittauseteäisyysvaihtoehtoja. Tarkkoja ja lutettavampia vaikeissa olosuhteissa kuin optiset ja ultraääni. Tyypillinen tarkkuus: ±1–2 mm.
  • Paineanturit – mittaus perustuu nesteen hydrostaattiseen paineeseen. Nämä pinnankorkeusanturit ovat aina paine ja lämpötilakompensoituja. Ne soveltuvat kaivoihin ja altaisiin, mutta vaativat upotuksen nesteeseen. Pinnankorkeuspaineanturi on luotettavin ja huoltovapain ratkaisu puhtaissa nesteissä. Parhaimmillaan erittäin tarkkoja, jopa <± 0.06 % koko mittausalueelta. Yleensä kuitenkin ±5 – ±10 mm on käytännön sovellutuksissa riittävä. Tarkkuus riippuu usein myös nesteen ominaisuuksista.
  • Kapasitiiviset anturit – tunnistavat pinnan muutoksen sähkökapasitanssin avulla. Sopivat erityisesti kiinteille materiaaleille kuten viljalle. Tarkkuus: senttiluokkaa.
  • Mekaaniset anturit – toiminta perustuu kellukkeeseen tai varteen, joka liikkuu pinnankorkeuden mukana ja aktivoi mekaanisen kytkimen. Tyypillisesti nämä anturit toimivat on/off-periaatteella, eli ilmoittavat, kun pinta saavuttaa ennalta määritetyn tason (esim. ylä- tai alarajan). Yksinkertaisia ja erittäin toimintavarmoja ratkaisuja kaivoihin, säiliöihin ja pumppujen ohjaukseen. Helppoja huoltaa ja edullisia

Pinnankorkeuden valvonta haasteita

Pinnankorkeusmittaus ei ole aina suoraviivaista, ja erityisesti pitkällä aikavälillä voi kohdata monenlaisia haasteita:

  • Pinnan vaihtelut: vaahto, roiskeet ja liikkuva pinta voivat vaikeuttaa mittausta.
  • Lämpötila ja kosteus: jäätyminen, kondenssi ja voimakkaat lämpötilavaihtelut.
  • Asennusolosuhteet: kapeat kaivot, suuret säiliöt tai epäsäännölliset muodot.
  • Tarkkuuden tarve: joissain kohteissa riittää suuntaa-antava taso, toisissa tarvitaan millimetrien tarkkuus.
  • Ympäristöolosuhteet: lika, pöly, kosteus, rasvat ja hapot kuormittavat antureita.

Mikään ratkaisu ei ole täysin huoltovapaa. Antureiden ja järjestelmien huollon tarve riippuu pitkälti käyttöpaikan olosuhteista. Teollisuustason tehokkailla “tuhannen watin” verkkovirtaratkaisuilla voidaan päästä pidempiin huoltoväleihin, luotettavampaan toimintaan ja millimetriluokan tarkkuuteen. Nämä ovat kuitenkin yleensä kalliita ratkaisuja. Biotalouden ja maatilan arjessa millimetrin tarkkuus ei yleensä ole tarpeen ja kustannustehokkuus on ratkaiseva kriteeri. Lisäksi useimmiten verkkovirtaa ei edes ole saatavilla. Siksi luotettavuutta voidaan parhaiten parantaa lisäämällä sensoreiden älykkyyttä lisäämättä merkittävästi kustannuksia: parhaimmillaan ne raportoivat itse tilastaan, asennostaan ja huoltotarpeestaan automaattisesti.

Yhteenveto

Pinnankorkeuden mittaus parantaa prosessien hallintaa, vähentää turhia käyntejä ja lisää turvallisuutta. Oikea teknologia riippuu kohteesta: onko kyseessä lieteallas, siilo, komposti, pohjavesialue, pumppuautomaatio vai salaojakaivo. Kun haasteet otetaan huomioon ja valitaan sopiva anturi, pinnankorkeusmittaus tuo selkeitä säästöjä, parantaa ympäristön seurantaa ja vähentää riskejä.

Lue lisää käytännön valvontaratkaisusta: Pintavahti – LLP | Farmi- ja Biotaloussensorit ja tutka: Pintavahti – LLR | Farmi- ja Biotaloussensorit