Yllättävä havainto pellolla
Halla ja kosteus – kuura ja kastepiste ja hallan ennakointi kulkevat käsi kädessä. Hallavaurioihin liitetään yleensä korkea ilmankosteus. Kun suhteellinen kosteus on lähellä 100 prosenttia, pellolle muodostuu helposti kuuraa, joka voi vahingoittaa kasvien pintakudoksia ja heikentää satoa. Siksi kosteus mielletään useimmiten hallan riskitekijäksi.
Viljelijä voi kuitenkin kohdata tilanteen, jossa pellon pinta on kuuran peitossa mutta kasvit selviävät ehjinä. Toisessa tapauksessa kuuraa ei näy lainkaan – ja silti kasvusto on paleltunut. Tämä on hallan paradoksi: korkea kosteus voi joskus myös suojata kasveja, kun taas kuiva ilma voi aiheuttaa tuhoja huomaamatta.
Miksi näin tapahtuu?
Kosteassa ilmassa vesihöyry tiivistyy ja jäätyy kasvien pinnalle. Prosessissa vapautuu lämpöä, joka pitää kasvuston lämpötilan nollan tuntumassa. Kuivassa ilmassa lämpötila voi laskea nopeasti ilman kuuran muodostumista. Kasvit voivat vaurioitua, vaikka pellolla ei näy mitään.
Kun tavoitteena on ymmärtää hallan käyttäytymistä kattavammin ja saada pidempi varoaika torjuntatoimille, pelkkä lämpötilan seuranta ei riitä. Hallariskiä on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioidaan myös kosteus, kastepiste, tuuli ja lämpötilaerot eri korkeuksilla.
Hälytysrajat hallan ennakointiin
| Parametri | Hälytysraja (suuntaa-antava) | Mitä se kertoo? |
| Tuulen nopeus | < 1 m/s | Tyyni yö → säteilyhalla mahdollinen. |
| Lämpötila kasvustossa (15–20 cm) | ≤ +1 °C | Kasvusto vaarassa jäätyä. |
| Lämpötilaero 2 m vs. kasvusto | ≥ 1–2 °C | Inversio käynnissä, kylmä ilma kertyy pellon pintaan. |
| Kastepiste-ero | ≤ 1 °C ja T < +2 °C | Kuuran muodostumisen riski suuri. |
| Suhteellinen kosteus | > 90 % | Kuura syntyy, mutta vapautuva lämpö voi hidastaa jäätymistä. |
Hallailmiössä kosteuden paradoksi ja paikalliset olosuhteet osoittavat, että hallan arviointi ja ennsutaminen ei ole suoraviivaista. Tilannetta on tarkasteltava kokonaisuutena ja edellä annetut raja-arvot ovat suuntaa-antavia lähtökohtia. Jokaisella tilalla mittausasetelma, paikalliset olosuhteet (meri, järvi ja jäätilanne), kasvilajit, kehitysvaihe, maalaji, katteet ja maastonmuodot vaikuttavat siihen, missä vaiheessa todellinen riski realisoituu.
Kokemus ja mittaushistoria auttavat löytämään juuri omalle tilalle sopivat hälytysrajat.
Esimerkkitapauksia
- Tyyni ja kostea yö – Tuuli 0,8 m/s, lämpötila +1,0 °C, kastepiste +0,8 °C → kuura muodostuu, mutta kasvit säilyvät kunnossa.
- Kuiva yö – Tuuli 0,7 m/s, lämpötila +2,0 °C, kastepiste –1,0 °C → kuuraa ei synny, mutta kasvit vaurioituvat nopeasti → riski piilevä.
- Tuulinen yö – Tuuli 3,0 m/s, lämpötila +2,5 °C → inversion muodostuminen estyy → hallariski pieni.
Antureiden asennusohjeet hallan seurantaan
Kasvuston lämpötila-anturi sijoitetaan 15–20 cm korkeudelle kasvuston sisään tai heti sen yläpuolelle. Se ei saa olla suorassa auringonpaisteessa, joten tarvittaessa käytetään pientä suojaa.
Tuulisensori ja ylin lämpötila- ja kosteusanturi sijoitetaan 2–3 metrin korkeuteen. Tämä paljastaa inversion ja kertoo pellon kannalta merkittävimmän tiedon. Ylämittausasema asennetaan avoimeen paikkaan, vähintään puiden ja rakennusten korkeuden etäisyydelle.
Tuulen suunnan ja pellon sijainnin merkitys
Pohjoisesta tai koillisesta tuleva virtaus voi tuoda advectiohallan. Paikallinen virtaus laaksoissa ja notkoissa aiheuttaa valumahallan riippumatta yleisestä säätilasta.
Rannikkoalueilla meri tasoittaa lämpötilaa, mutta jos meri on jäässä keväällä, suojaava vaikutus katoaa ja saaristossa hallariski voi olla jopa sisämaata suurempi myös silloin kun tuulen suunta on etelästä tai lännestä.
Yleisimmät hallakaudet Suomessa
- Keväthallat (touko–kesäkuu) – riskialtteimmat, koska kasvit ovat herkimmillään ja kasvukausi vasta alussa.
- Syys- ja loppukesän hallat (elo–syyskuu) – voivat keskeyttää kasvun ja vaikuttaa sadon laatuun ja varastoitavuuteen.
- Poikkeukselliset talvihallat – jos talvi on lauha ja kasvit lähtevät liian aikaisin kasvuun, silmut ja versot voivat tuhoutua.
Syyshallan riskit eri kasveille
- Havutaimet ja koivuntaimet – erityisen alttiita, jos lisätyppi on pidentänyt kasvua syksyllä.
- Vadelma – pitkälle syksyyn kasvavat vuosiversot voivat paleltua, mikä heikentää seuraavan vuoden satoa.
- Herukat ja karviainen – nuoret vuosikasvut voivat vaurioitua.
- Peruna ja juurekset – yläosien paleltuminen keskeyttää mukuloiden kehityksen ja heikentää varastointia.
- Hedelmäpuut – syyshallat voivat vahingoittaa vuosikasvua ja silmuja, mikä heikentää talvenkestävyyttä.
- Syysviljat ja öljykasvit – voivat kärsiä, jos karaistuminen ei ole ehtinyt alkaa ennen hallaa.
Yhteenveto
Hallan paradoksi muistuttaa, että kuura pellolla ei aina tarkoita tuhoa – eikä sen puuttuminen takaa turvallisuutta. Hallakaudet vaihtelevat vuodenajasta riippuen ja kasvilajit reagoivat eri tavoin, erityisesti syyshalloissa. Tarkka seuranta onnistuu, kun lämpötila, kosteus ja tuuli mitataan oikein sijoitetuilla antureilla. Hälytysrajat auttavat tulkinnassa, mutta jokainen tila löytää kokemuksen kautta omat tarkat rajansa.
Viisi käytännön vinkkiä hallan ennakointiin:
- Seuraa lämpötilaa vähintään kahdesta korkeudesta (kasvuston taso ja 2–3 m).
- Tarkkaile tuulen nopeutta – tyyni yö on hallan riskiaika.
- Hyödynnä kosteuden ja kastepisteen tietoja, sillä ne kertovat kuuran muodostumisen todennäköisyydestä.
- Huomioi tuulen suunta ja paikalliset painanteet – kylmä ilma kerääntyy alaviin kohtiin.
- Kerää omaa mittaushistoriaa ja säädä hälytysrajat tilasi kasvilajien ja olosuhteiden mukaan.
Lue myös pääartikkeli hallailmiöstä : Hallailmiö ja ennakoinnin uudet ulottuvuudet
Tieteellistä taustaa ja käsitteitä
Suomessa yleisin hallatyyppi on säteilyhalla, joka syntyy tyyninä ja kirkkaina öinä maan pinnan säteillessä lämpöä avaruuteen. Muita hallatyyppejä ovat advectiohalla, joka johtuu kylmien ilmamassojen liikkeestä alueelle, sekä valumahalla, jossa kylmä ilma kertyy maaston painanteisiin ja alaviin kohtiin. Näiden erottaminen auttaa ymmärtämään, milloin hallariski on suurin ja mitä mittausmenetelmiä tai torjuntakeinoja kannattaa käyttää.
Lähde: Lähde: Song, Y., Bian, Z., Li, D., & Wang, C. (2021). A Review of Methods and Techniques for Detecting Frost on Plant Surfaces. Agriculture, 11(11), 1142. https://doi.org/10.3390/agriculture11111142
Sanasto
| Termi | Selitys |
|---|---|
| Kastepiste | Ilman lämpötila, jossa vesihöyry tiivistyy ja muodostaa vesipisaroita kasvien lehdille ja pinnoille. Lasketaan lämpötilan ja kosteuden perusteella, ja sen kehitystä voi seurata Farmiaistin avulla lähes reaaliajassa. |
| Halla (frost) | Ilmiö, jossa lämpötila laskee kasvukauden aikana pakkasen puolelle ja kasvusto kärsii kylmyydestä. |
| Säteilyhalla (radiation frost) | Tyyninä ja kirkkaina öinä maan ja kasvuston lämpösäteily karkaa avaruuteen, jolloin maanpinnan lämpötila laskee nopeasti. |
| Advectiohalla (advection frost) | Kylmän ilmamassan virratessa laajalta alueelta lämpötila laskee. Vaikeampi torjua, koska ilmiö liittyy laajaan sääjärjestelmään. |
| Valumahalla (cold air drainage frost) | Kylmä ilma valuu maaston painanteisiin ja jää paikalleen → alavat kohdat erityisen alttiita. |
| Inversio (temperature inversion) | Ilman lämpötila nousee ylöspäin mentäessä. Maanpinnalla voi olla kylmää, vaikka ylempänä on lämmintä. |